Miten johdat oppimista ja uudistumista?
Monessa organisaatiossa puhutaan oppimisesta ja uudistumisesta juuri nyt enemmän kuin koskaan. Silti arjessa todellisuus on toinen: kiire ohjaa tekemistä, kehittäminen jää taka-alalle ja uudistuminen tuntuu hitaalta tai sattumanvaraiselta.
Ongelma ei ole ihmisissä. Ongelma on siinä, että oppimista ei ole rakennettu osaksi arjen johtamista.
Kun oppiminen jää koulutuksiksi, kehityshankkeiksi tai strategiapuheeksi, se ei muuta mitään olennaista. Oppiminen alkaa vaikuttaa vasta silloin, kun se tapahtuu työn keskellä – ja kun sitä johdetaan tietoisesti.
Organisaatiot eivät pysähdy, kun ideat loppuvat, vaan kun oppiminen lakkaa.
Organisaatiot eivät kuole huonoon strategiaan. Ne kuolevat siihen, että kukaan ei enää pysähdy kysymään, mikä toimii ja mikä ei. Kun oppiminen hiipuu, uudistumiskyky katoaa huomaamatta.
Oppiminen ja uudistuminen ei ole yksin yksilön ominaisuus. Se on organisaation kyvykkyys.
Ja kuten kaikkia kriittisiä kyvykkyyksiä, myös oppimista pitää johtaa rakenteilla, ei hyvillä aikeilla.
Miksi oppiminen ja uudistuminen jää yläpilveen?
Tyypillinen kompastuskivi on tämä: johtaminen ja esihenkilötyö sekoitetaan toisiinsa. Johtamisen vastuulla on luoda rakenteet:
- mitä meidän pitää oppia
- miksi juuri tätä
- ja miten oppiminen kytkeytyy strategiaan ja tulevaisuuden kyvykkyyksiin
Esihenkilötyön tehtävä on tehdä nämä rakenteet eläväksi arjessa.
Oppiminen ja uudistuminen tarvitsee rakenteet – muuten se jää puheeksi yläpilveen.
Ilman selkeitä rakenteita oppiminen tapahtuu vain pakon edessä. Silloinkin fokus on usein selviytymisessä, ei ymmärryksen kasvattamisessa.
Toimivat oppimisen ja uudistumisen rakenteet:
- kytkevät oppimisen strategiaan, eivät irrallisiin koulutuksiin
- antavat oppimiselle paikan johtamisjärjestelmässä
- luovat yhteisen rytmin pysähtymiselle ja reflektoinnille
- tekevät poikkeamista ja virheistä oppimisen lähteitä
- varmistavat, että opit muuttuvat yhteiseksi tiedoksi
Ilman näitä rakenteita oppiminen jää sattumanvaraiseksi – ja uudistuminen unelmaksi.
Esihenkilötyö ratkaisee jäävätkö rakenteet paperille vai elävätkö ne arjessa.
Vaikka rakenteet olisivat kunnossa, ne eivät toteudu ilman esihenkilötyötä. Esihenkilön tärkein tehtävä oppimisen johtajana ei ole ratkaista kaikkea, vaan pysähtyä arjessa kysymään:
- mitä tästä opimme
- mikä toimi ja miksi
- mikä ei toiminut ja mitä se kertoo rakenteista tai toimintatavoista
Oppiminen ei tapahdu koulutuspäivissä. Se tapahtuu työn keskellä – silloin, kun oppiminen tehdään sallituksi ja turvalliseksi osaksi arkea.
Oppimiskeskustelu – pieni muutos arjessa, suuri vaikutus.
Oppiminen ei vaadi raskaita ohjelmia. Se vaatii toistuvan, selkeän ja turvallisen keskustelun rakenteen.
Hyvin johdettu oppimiskeskustelu:
- ei ole suorituksen arviointia
- tekee arjen todellisuuden näkyväksi
- sanoittaa opit yhdessä
- erottaa rakenteet ja yksilön tekemisen
- vie oppimisen konkreettisiksi kokeiluiksi
- luo jatkuvuutta, ei irrallisia hetkiä
Oppimiskeskustelu ei ole lisätehtävä. Se on tapa johtaa työtä niin, että oppiminen ja uudistuminen tapahtuvat arjessa.
Kun oppiminen normalisoidaan, esihenkilötyö kevenee.
Kun oppiminen tehdään normaaliksi asiaksi arjessa:
- rakenteet alkavat oikeasti elää
- esihenkilötyö kevenee, kun kaikkea ei tarvitse kantaa yksin
- oppimisesta syntyy kulttuuri, ei kampanja
Oppiminen ei tarkoita, että jokin meni pieleen. Se tarkoittaa, että työtä tehdään tietoisemmin.
👉 Haluatko nähdä, miltä tämä näyttää Teidän arjessanne?
Moni organisaatio uskoo johtavansa oppimista – kunnes arkea tarkastellaan yhdessä. Silloin huomataan nopeasti, missä kohtaa oppiminen jää puheeksi ja missä se jo tapahtuu.
Tarjoan mahdollisuuden maksuttomaan oppimisen ja uudistumisen nykytilan demoon, jossa:
- läpivalaistaan oppimisen ja uudistumisen rakenteet
- tarkastellaan esihenkilötyön roolia arjessa
- tunnistetaan 2–3 konkreettista kehityskohdetta, joilla saadaan nopein vaikutus
👉 Varaa keskusteluaika, jos haluat:
- tuoda oppimisen yläpilvestä arkeen
- keventää esihenkilötyötä
- vahvistaa organisaation uudistumiskykyä käytännössä
Varaa itsellesi sopiva keskusteluaika tästä:
Oppiminen ei tapahdu itsestään. Mutta oikein johdettuna oppimista tapahtuu joka päivä.
Uudistumiskyky ei ole valinta. Se on elinehto.
Me tarvitsemme yhteisöjä, joissa oppiminen ei ole suoritus, vaan tapa olla olemassa. Yhteisöjä, joissa tulevaisuutta ei suunnitella, vaan opitaan oppimaan ja luomaan uutta.
Vasta silloin meillä on toivo. Ei siksi, että tiedämme enemmän. Vaan siksi, että uskallamme ajatella toisin – ja johdamme sen myös todeksi.
Perinteinen muutosjohtaminen ei riitä yhteisöllisen oppimisen ja uudistumiskyvyn kehittymiseen.
Miten johdat oppimista ja uudistumista? Tutustu oheiseen oppaaseen.
Tomi Kasurinen, 050 3615121, tomi.kasurinen@arter.fi
Uudet kommentit